Aamu alkoi melkein hyvin...uni oheni kait joskus kuuden jälkeen, olin hereilläkin seitsemän jälkeen mutta en kuitenkaan noussut ylös...en tiedä miksi. Torkuttamisesta on tullut todella huono tapa...en muista milloin olisin viimeksi syönyt aamupalan rauhassa ja lukenut lehden. Nykyisin nousen silloin kun pitäisi jo lähteä, syön palan leipää ja juon pikaisesti kupin kahvia...en pidä siitä. AIemmin söin kunnolla aamuisin ja luin lehden. Nyt syöminen on jälleen kääntynyt iltapainotteiseksi...ääh, tuntuu ettei tuollaiseen, itsekuria vaativaan tekemiseen riitä mitenkään virtaa. jokus talvella riitti- ei kuitenkaan enää.

Plääh...ymmärrän ettei muutos tapahdu päivässä eikä kahdessa, nyt aamulla kuitenkin jalat muistuttivat ja muistuttavat edelleen olemassaolostaan, happi ei tunnu riittävän ja toimiston lämpötilakin on ihan liian korkea. Tympäsee, eilisen tavallisen päivän jälkeen tällainen jännittynyt olo latistaa mielialaa ja laskee alkavan viikonlopun aiheuttamaa hyvää fiilistä.