...vain väsyttää. Laitoin omasta mielestäni ihan ajoissa nukkumaan, yhdentoista jälkeen...uni kuitenkin oheni ihan liian aikaisin- tutuin seurauksin. Rimaa hipoen ehdin töihin melkein ajoissa, vain nuokkumaan toimistolle...haluaisin takaisin nukumaan, peiton alle, haluaisin herätä pirteänä, sellaisena jota en edes enää muista. tuntuu että niin kauan kuin muistan (lue:pari kuukautta) olen herännyt väsyneenä, vailla tarmoa, pirteyttä, innostusta tai mitään muutakaan. Väsymys tuntuu liian painavalta sen määrään nähden...en ole valvonut, olen ainakin periaatteessa nukkunut jokainen yö ainakin 7 tuntia...paitsi että unen laatu ei ole sitä mitä sen pitäisi, siksi kait olen näin väsynyt.

Tiedän piristyväni ja ajatusteni kirkastuvan päivän mittaan...jokainen päivä on käynyt niin, miksi ei sitten tänäänkin? Alakulo kuitenkin latistaa ja painaa hartioita , hämärtää näkökenttää ja saa vatsan vääntämään. En vain pidä tästä...en yksinkertaisesti pidä. Edessä on pidennetty viikonloppu Pilkkutytön, miniloma kahdestaan, pari tuntia lentelyä ja viikonloppu hotellissa, kaupungissa jossa kieli on eri ja jossa kesän pitäisi olla Suomea edellä. Kun tuota matkaakin ajattelee nyt, alakulon ja väsymyksen painaessa, osaan vain ajatella niitä negatiivia asioita matkasta...huomisen aikaista herätystä. Ihan pöljää...matka on yksi haaveistani, olen pitkään halunnut käydä kaupungissa jonne olemme menossa, nyt olen menossa sinne rakastamani naisen kanssa, siitä huolimatta "aamuminäni" stressaa tuntia aikaisemmasta herätyksestä, siitä että oloni pilaa matkan mukanaan tuoman nautinnon...vaikka tiedän ja toivon ettei niin tule käymään.